Ristiinnaulittu Kristus

Pääsiäiseen sisältyy sanoma Jumalan nöyryytyksestä. Niin syvästä nöyryytyksestä, että se murskasi Jeesuksen opetuslasten toivon siitä, että Jeesus olisi luvattu messias.

Inhimillisesti Jeesuksen kuolema näyttäisi johtuneen siitä, että hän oli poliittinen ja uskonnollinen uhka valtaeliitille. Siitä, että hänet petti läheinen ystävä, ja että häntä syytettiin valheellisin perustein - ja että tuomitsijat tietoisina hänen syyttömyydestään langettivat hänelle väärän tuomion poliittisista syistä. Siitä, ettei kukaan hänen läheisistä seuraajistaan ollut tarpeeksi suuri puolustamaan syytöntä opettajaa. Näytti siis siltä, että Jeesus joutui epäreiluihin olosuhteisiin ja korruptoituneen järjestelmän uhriksi, joka huuhtoi "edistyksellisen" Jeesuksen mukanaan. Sattuipa hän myös syntymään aikana, jolloin roomalaisten kehittämä ristiinnaulitseminen oli käytössä. 

Toisaalta Jeesuksen kuolema oli niin nöyryyttävä ja häpeällinen, että se herätti ajatuksen: ehkä pahuudelle ei ole pysäyttäjää. Jeesuksen täydellinen elämä ei päättynyt sankarilliseen kuolemaan. Hänet nöyryytettiin henkisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Hän oli alasti, syljetty, pilkattu, hyljätty ja tuskissa. Hänen kuolintapansa herätti liudan kysymyksiä. Onko paha sittenkin hyvää voimakkaampi? Onko Saatana Jumalaa voimakkaampi? Missä on Jumala? Eikö Jumala näe? Mitä hyvää tästä voisi koskaan tulla? Jos koskaan, niin pitkäperjantaina nämä kysymykset täyttivät synkän taivaan.

Kunnes… hauta löydettiin tyhjänä. Satunnaiselta näyttävän pahuuden tapahtumaketjun läpi Jumalan toteutti lupaamansa pelastuksen. Ristinkuolemassa Jeesus otti päällensä ihmiskunnan synnit ja kärsi niiden rangaistuksen, mikä mahdollisti sovituksen Jumalan ja ihmisten välillä. Ylösnousemuksellaan hän voitti kuoleman ja paholaisen vallan, tuoden toivon ikuisesta elämästä ja Jumalan valtakunnasta. Ylösnoussut Jeesus Kristus palaa vielä kerran ja tekee kaiken uudeksi, tuoden täydellisen sovituksen ja rauhan.

”Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa.” (Luuk. 24:26)  

Jukka Kakriainen